Kuitenkin Quattron lanseeraukseen tarvittiin vielä yksi vihreä valo, ja vain Volkswagenwerk AG:n toimitusjohtaja Toni Schmücker pystyi sen antamaan. Pitkät retket Alpeille eivät olleet vaihtoehto, joten ratkaiseva esittely valittiin riittävän jyrkällä mäellä Gaimersheimissa, lähellä Ingolstadtia. Ollakseen täysin varma, projektin mastermind Piëch turvautui temppuun ja pyysi tehtaan palokuntaa kastelemaan mäen niityn perusteellisesti. Kun Schmücker saapui, ei ollut näkyviä merkkejä harhautuksesta, mutta tulos oli vakuuttava – riippumatta siitä, kuinka mahtipontisesti johtaja yritti selvitä mäestä, yksiakseliset autot jäivät aina jumiin. Kun oli prototyypin vuoro (siihen mennessä sitä kutsuttiin A2:ksi, sillä se oli pukeutunut uusimpaan Audi 80 -korin), pomolle saattoi olla hieman pettymys, sillä hän hyökkäsi niityille sellaisella innolla, että koko kehitysosasto pidätti hengitystään. Mutta kaikki sujui hyvin, ja tavoite saavutettiin – ei enää puhuttu pelkistä kilpa-autojen prototyypeistä, Audi Quattro voisi nyt olla vain massatuotettu ajoneuvo. Tammikuussa 1979, nyt A3-prototyyppinä Hartmut Warkußin suunnittelemalla korilla kaksipaikkaiselle coupélle, Quattro, yhdessä aiempien prototyyppien kanssa, suuntasi jälleen Lappiin – tällä kertaa lopullisiin testeihin.